Conservamus

konservatiivinen blogi

Archive for the ‘yleistä’ Category

Uuden poliittisen kulttuurin puolesta

leave a comment »

Epäilen, että monet ystävistäni ovat huolissaan poliittisesta vakaudestani. Uskoisin kuitenkin, että heidän pelkonsa on turha.

Tunnustan kuitenkin, että olen aikalailla radikaali suhteessa siihen, miten politiikkaa Suomessa on tehty viimeisten vuosikymmenien ajan. Kaikki hymistelevät systeemin avoimuutta ja demokratian toteutumisen loistavuutta eikä mitään ryppyjä näy. Vai näkyykö?

Olemmeko kaikki todella niin yksimielisiä? Eikö vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä olekaan sellaista eroa, että hallitusyhteistyö olisi mahdotonta? Eikö vihreiden ja kristillisten moraalikannoissa olekaan sellaista eroa, ettei niiden tuominen samaan pöytään ole juurikaan mahdollista? Eikö kokoomuksen ja demareiden sijoittavastuukannat sittenkin ole niin kaukana toisistaan, ettei niitä voi yhdistää?

Ilmeisesti ei. – Ja juuri tämä on se syy, miksi olen nykyjärjestää kohtaan kriittinen.

Suomessakin on oltava vaihtoehto nykymenolle. Suomessakin on oltava poliittista rohkeutta sanoa ”ei” ja kääntyä risteyksessä johonkin uuteen suuntaan. Ei sen tarvitse olla vasemmalla eikä oikealla, eikä keskustassakaan. Ehkä se on vain eteenpäin, mutta eri korkeudella.

Kokoomus on keskustan ja nyt demarien avulla vienyt Suomen eurooppalaisen talouden ytimeen ja on nyt henkilökohtaisten suhteittensa kautta kiinni tuossa ytimessä täysin riippumatta siitä, onko siinä pysyminen Suomen kannalta hyvä tai huono asia.

Kuntarakenne, sosiaaliturva, koulutus ja koko moraalisektori kaipaisivat kipeästi jotakin kehittämistä. Mutta onko kaiken tapahduttava olemassaolevien toimintatapojen mukaisesti? Eikö ongelmia voisi lähestyä joltakin sellaiselta kantilta, jota aiemmin ei ole katsottu?

Välillä tuntuu siltä, että on tärkeämpää olla mukana tekemässä päätöksiä kuin saada aikaan hyviä päätöksiä.

Millä saataisiin aikaan sellainen poliittinen kulttuuri, joka voisi tehdä sellaisiakin päätöksiä, jotka olisivat kyllä hyödyllisiä ja oikeita, mutta eivät suosittuja lyhytjänteisen itsekkään hyötyajattelun näkökulmasta? Miten voitaisiin edistää ja tukea tällaisten poliitikkojen esiinmarssia ja tarjota heille poliittinen tulevaisuus myös vaalien jälkeen? Miksei tätä rohkeutta ole?

– Ystävän ystävä, vanha herrasmies sanoi kerran ranskalaisia loistoasuntoja esittävää lehteä selattuaan, ettei Suomessa ikinä nähdä niin hienoa arkkitehtuuria, ellei tuloeroja saada kasvamaan. Olisiko siitä ratkaisuksi myös tähän ongelmaan? Jos tuloerot nousisivat, olisi meillä enemmän sellaisia rikkaita, jotka voisivat osallistua politiikkaan taloudellisesti riittävän riippumattomina, siis ilman, että he pelkäisivät vaalitappiota taloudellisten seikkojen takia. Tällöin he voisivat halutessaan toimia vastuullisesti ja tehdä epäsuosittuja mutta tärkeitä päätöksiä välittämättä poliittisesta tulevaisuudestaan.

En oikein usko. Enemmän näkisin, että kysymys on alhaisesta sivistyksestä. Koulutusta alkaa olla jo, mutta sivistys vielä puuttuu, ja kun sivistystä ei ole, ei voi olla altruistisia päätöksiäkään, jotka katsoisivat omaa napaa pitemmälle.

Mutta, miten?

Mainokset

Written by broholmare

Touko 20, 2011 at 10:39 am

Kategoria(t): politiikka, yleistä

maahanmuuttokritiikki ja rasismi

leave a comment »

Kun olin teini, rakastin kaikkia italialaisia tyttöjä, koska ”ne olivat niin kauniita”. Tykkäsin Pelestä ja Kunta Kintestä, ja Martin Luther King Jr. oli sankarillinen ja hyveellinen esikuva. Ylipäänsäkin ihailin voimakkaita persoonallisuuksia – riippumatta siitä, mitä he edustivat. Riippumatta siitä, minkä värisiä he olivat.

Tietysti tilanne on toinen, kun eletään aikuisten maailmassa, kun eletään kotimaassa muukalaisten keskellä. Tätä nykyä maahanmuuttokritiikin esittäminen tuomitaan muukalaisvihaksi ja kun maahanmuuttokriitikot saivat vaaleissa kannatusta, he ovat nyt vastuussa muukalaisvihan ja rasismin lisääntymisestä, näin asia esitetään.

Minua kuitenkin vähän mietityttää. Eiväthän maahanmuuttokritiikki ja rasismi ole ollenkaan välttämättä sama asia. Molemmista pitää voida keskustella erikseen. Rasismi on huono syy maahanmuuttokritiikille, ja maahanmuuttokriittisyys ei varmasti ole tärkein syy rasismille.

Minä en usko olevani rasisti enkä maahanmuuttokriitikko, ainakaan kovin paljoa. Tai ehkä sittenkin, ainakin nykyiseen ”vallalla olevaan yleiseen mielipiteeseen” verrattuna:

  • Olenko rasisti, jos olen sitä mieltä, että Suomessa on hyvä ja tärkeä vaalia suomalaista kulttuuria ja siitä saa luvalla sanoen olla jossakin määrin ylpeä?
  • Olenko rasisti, jos pidän joitakin muunmaalaisten ja -väristen ja -kulttuuristen ihmisten piirteitä sellaisina, jotka eivät kokonaisuudessaan minua innoita?
  • Olenko rasisti, jos olen sitä mieltä, että maahanmuuttoa ja pakolaisten vastaanottoa pitäisi voida ohjata myös isänmaan tarpeet ja, maahanmuuttajien sopeutumiskyky huomioiden (tietysti akuutti pakolaisuus on ainakin osittain eri asia), että jopa uskonnolla voisi olla merkitystä? (Juu, tietysti olen sitten uskonnollinen fundamentalisti…) – Ehkä en rasisti, mutta kyllä maahanmuuttokriittinen. Mutta apua, sittenhän tuen rasistien pyrkimyksiä!

Hyvät hyssykät. Kyllähän kansallisvaltiolla ja alueellisilla kulttuureilla pitää olla joku merkitys. Kyllähän monikulttuurisuus siinä merkityksessä, kuin sitä Euroopassa on pyritty toteuttamaan, on tiensä päässä. Ovathan niin sanoneet suurten eurooppalaisten maiden johtajatkin, esim. Angela Merkel (täällä). Ja taisi se Mr. Cameronkin sanoa samaa (täällä).

Tulee vääjäämättä mieleen, että Suomessa pitäisi uskaltaa olla aidommin kansallismielinen. Ei siinä ole mitään vikaa. Ei oikea kansallismielisyys ole muukalaisvihaa tai rasismia. Jos kansallista kulttuuria (myös modernia) tuetaan ja kunnioitetaan, ja jos maahanmuuttajia todella tuetaan integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, niin tuskinpa rasistinen liikehdintä Suomessa pääsisi kasvamaan.

Kyllä yhteiskuntaan kuuluu se, että se toimii tietynlaisen yhtenäiskulttuurin varassa. Muuten se varmasti kärsii jonkinlaisen koheesion puutteesta ja eletään jonkinlaisessa enemmän tai vähemmän hallitussa kaaoksessa. Mutta siinäpä se, kaaoksesta ei saa ulos mitään erityisen hyvää. Kaaoksella ei ole suuntaa eikä päämäärää. Pahimmillaan se on lillumista kasvavassa omahyväisyydessä (mikäli on varaa) tai selviämistä päivästä toiseen ilman toivon hiventäkään (kun ei ole varaa).

Written by broholmare

Touko 10, 2011 at 6:11 am

Kategoria(t): kulttuuri, politiikka, yleistä

Kuuluisa ruumis

leave a comment »

Niin paljon on ehtinyt maailmalla tapahtua. Ehkä päällimmäisenä pyörii, väistämättä, terroristijohtaja Osama Bin Ladenin kuolema.

Rauhannobelisti Barack Obaman Yhdysvallat teki täsmäiskun pohjoisessa Pakistanissa sijaitsevaan taloon, joka vieläpä sijaitsi sotilastukikohdan vieressä. Ruumiita tuli neljä, yksi niistä oli aseeton Osama.

Suuri maailma on vaitonainen. Se voidaan tulkita myönteiseksi reaktioksi. Murhamies sai ansionsa mukaan. Kristillinen maailma on hämillään. Toisen ihmisen kuolemasta ei koskaan pidä iloita. Mutta pieni vihreä maailma vaahtoaa taas. Noudatettiinkohan nyt kaikkia sopimuksia? Yhdysvallat on paha. Ja Barack Obama ansaitsee edelleen rauhanpalkintonsa. – Loistavaa logiikkaa?

Olen lukenut viime ajat G. W. Bushin muistelmateosta Decision Points. Mielenkiintoinen kirja. Ensinnäkin se osoittaa vääräksi liberaalin median antaman mielikuvan tyhmästä presidentistä. Se kertoo myös siitä, kuinka kristillisyys voi olla voima poliittisessa päätöksenteossa ilman, että Raamattuun täytyy vedota retoriikassa. Se kertoo laajasta valmistelutyöstä ja siitä, kuinka presidenttikausien tavoitteet muuttuivat täysin, kun elettiin syyskuun 11. päivää. Silloin presidenttiyden pääpaino siirtyi sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan, rauhasta sotaan, vieläpä sellaiseen sotaan, jota ei koskaan ennen ollut käyty, koska vastustaja ei ollut valtio vaan laajalle levinnyt terroristijoukko. Tämä sota vaati myös uudenlaisia pelisääntöjä. Siinä voittamiseen eivät riittäneet eivätkä riitä vieläkään pelkät aseet ja sotilaat, vaan tiedustelun merkitys on lisääntynyt tuntuvasti. Kannattaa lukea.

Bush kantaa vastuunsa tekemistään päätöksistä. Olisipa samaa suoraselkäisyyttä nähtävissä myös muualla.

Niin, mitä sitten tuo terroristijohtajan ruumis saakaan vielä aikaiseksi? Tekopyhää hurskastelua siitä, kuinka pelisääntöjä on kunnioitettava. Ja kuitenkin suurin osa vapaan maailman ihmisistä on sisimmässään helpottunut, että kansainvälisen terrorismin yksi pääarkkitehti on poissa pelistä. – Ei se maailmaa muuta eikä lopeta terrorismia, mutta ehkäpä se taittaa vähän terrorismin kärkeä. Sillä voi olla pitkäaikaisempi vaikutus, joka voi rauhoittaa myös jälleenrakennustyötä ja Afganistanissa, Irakissa, Pakistanissa ja muuallakin.

Kiitos Barack Obamalle siitä, että hän toimi niin kuin Yhdysvaltain presidentin kuuluikin toimia. Kunhan ei jättäisi asiaa kesken.

Written by broholmare

Touko 6, 2011 at 7:03 am

Kategoria(t): politiikka, yleistä

Jytky tuli

leave a comment »

Jytky tuli.

Paikkojen muutos prosenteissa:

ps +34/5 = +680,0%
rkp 0/9 = 0,0%
muut 0/1 = 0,0%
sdp -3/45 = -6,7%
kok -6/50 = -12,0%
kd -1/7 = -14,3%
vas -3/17 = -17,6%
kesk -16/51 = -31,4%
vihr -5/15 = -33,3%

Perussuomalaisten voiton salaisuus oli varmaankin tunne siitä, että hyvin ei nyt mene ja että muutosta tarvitaan. Uskoakseni Timo Soinin tehtäväksi jää nyt kertoa, minkälainen se muutos sitten käytännössä voisi olla.

Muutoksen tuulissa pahiten heiluivat Vihreät ja Keskusta. Kokoomuksen vaalivoitto lienee se, että se kutistui muiden kanssa sillä tavalla, että se nyt on eduskunnan suurin puolue. Paikkoja meni 6, mikä on 12 prosentin pudotus. Demarit pärjäsivät yllättävän hyvin, ja sekä kd että vas onnistuivat pitämään vahingot kohtuullisina.

Äärettömän mielenkiintoista. Näinkö käy, että muodostuu sinipunaniskahallitus? Mutta epäilen, ettei Stubb saa ulkoministerin salkkua, se tuskin kelpaisi persuille. Mitä tekee Sauli Niinistö? Keitä persut nostavat hallitukseen? Kuka pitää huolen eduskuntaryhmästä, sillä kyllä, huolehtimista siinä varmaankin on, koska suurelle osalla poliittinen kulttuuri on vierasta, tosin onneksi ei ollenkaan kaikille?

Written by broholmare

huhtikuu 18, 2011 at 8:25 am

Kategoria(t): politiikka, yleistä

Lisää eheytystä

leave a comment »

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, mikä on tuota Nuotta-median kampanjaa vastustavan joukon päämotiivi?

Se voi olla homoseksuaalisten ihmisten ja homoseksuaalisen elämäntavan puolustaminen ja tukeminen.

Se voi olla kristillisen ihmiskäsityksen vastustaminen. (Ja tässä tarkoitan kristillisellä ihmiskäsityksellä todellista kristillistä ihmiskäsitystä, en sitä liberaaliprotestanttista käsitystä, joka ei ala mistään eikä pääty mihinkään.)

Mutta:

Se ei voi olla moniarvoisuuden puolustaminen.

Se ei voi olla sananvapauden turvaaminen.

Se ei voi olla uskonnonvapauden vahvistaminen.

Eikä se voi olla suvaitsevaisuuden lisääminen.

Oli motivaatio mikä tahansa, on tuo vastustuskampanja välttämättä vähintään yhtä ahdasmielinen kuin Nuotan yritys. Ahdasmielisempi, sanoisin. Jos homoseksualisoitunut liberaali maailmankuva ajetaan läpi ainoana yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä asenteena, olemme pian uudenlaisessa Neuvostoliitossa, jossa ihmisen vapaus on yhtä kaukainen haave kuin Länsi-Berliini muurin toiselta puolelta katsoessa.

Nuotan kampanjan vastustus on saanut sellaiset mittasuhteet, että minua sekä ärsyttää suuresti että pelottaa, koska elämme aivan uudenlaisessa ja ennalta-arvaamattomassa yhteiskunnallisessa vallanjaossa, jossa kohtuus on tyystin unohtunut hyve.

 

Written by broholmare

maaliskuu 23, 2011 at 8:32 pm

Tervetuloa

leave a comment »

Tämän blogin tarkoitus on ilmaista joitakin ajatuksia konservatiivisuudesta.

Ai niin, olen siis ehdottomasti konservatiivisuuden puolesta tai sitten täysin uudenlaisen järjestelmän puolesta. Nykyinen liberaalinen yhteiskuntakehitys on tie kohti kaaosta.

Written by broholmare

heinäkuu 20, 2010 at 10:53 am

Kategoria(t): yleistä