Conservamus

konservatiivinen blogi

Archive for the ‘homoseksuaalisuus’ Category

Lisää eheytystä

leave a comment »

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, mikä on tuota Nuotta-median kampanjaa vastustavan joukon päämotiivi?

Se voi olla homoseksuaalisten ihmisten ja homoseksuaalisen elämäntavan puolustaminen ja tukeminen.

Se voi olla kristillisen ihmiskäsityksen vastustaminen. (Ja tässä tarkoitan kristillisellä ihmiskäsityksellä todellista kristillistä ihmiskäsitystä, en sitä liberaaliprotestanttista käsitystä, joka ei ala mistään eikä pääty mihinkään.)

Mutta:

Se ei voi olla moniarvoisuuden puolustaminen.

Se ei voi olla sananvapauden turvaaminen.

Se ei voi olla uskonnonvapauden vahvistaminen.

Eikä se voi olla suvaitsevaisuuden lisääminen.

Oli motivaatio mikä tahansa, on tuo vastustuskampanja välttämättä vähintään yhtä ahdasmielinen kuin Nuotan yritys. Ahdasmielisempi, sanoisin. Jos homoseksualisoitunut liberaali maailmankuva ajetaan läpi ainoana yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä asenteena, olemme pian uudenlaisessa Neuvostoliitossa, jossa ihmisen vapaus on yhtä kaukainen haave kuin Länsi-Berliini muurin toiselta puolelta katsoessa.

Nuotan kampanjan vastustus on saanut sellaiset mittasuhteet, että minua sekä ärsyttää suuresti että pelottaa, koska elämme aivan uudenlaisessa ja ennalta-arvaamattomassa yhteiskunnallisessa vallanjaossa, jossa kohtuus on tyystin unohtunut hyve.

 

Mainokset

Written by broholmare

maaliskuu 23, 2011 at 8:32 pm

Eheytymisestä

with 2 comments

Nyt ovat sitten konservatiivisemmat protestanttiset järjestöt Nuotta Median tukena avanneet eheytyskampanjan nuorten pitämiseksi seksuaalisesti kaidalla tiellä. Suomeksi sanottuna kampanja kutsuu nuoria pois homoseksuaalisen elämäntavan pauloista ja tarjoaa tilalle pidättyvyyttä. Heidän lähtökohtansa on selvä: homoseksuaalisuudella ei ole Raamatun siunausta, siis parempi pidättäytyä.

Suomalainen valtamedia on tietysti taas kerran puolensa valinnut. ”Kristittyjen homovastainen kampanja ihmetyttää Suomessa”, otsikoi Uusi Suomi. Vihreät pikkupoliitikot politikoivat tätä vaarallista kampanjaa vastaan. Herätysliikkeet ja Nuotta ovat nyt astuneet isoille varpaille. Kaikkienhan on pidettävä homoutta täysin normaalina ja ehdottomasti hyväksyttävänä. Se on ok!

Mutta onko niin? Tarvitseeko olla taantumuksellinen kristitty, että ajattelee niin kuin Nuotta Media? Onko homous varmasti ok? Ajattelevatko kaikki ei-kristityt niin? En usko.

Parinmuodostus on ei vain teologinen tai sosiaalinen vaan myös biologinen ilmiö. Jokainen ihmispariskunta on jollakin tavalla niin teologisen, sosiologisen kuin myös biologisen ajattelun ytimessä. Teologia, jos siitä välittää, kertoo meille, että ”pariskunta” on se miehen ja naisen pysyvän yhteiselon yhteisö. Sosiologia kertoo meille paljon enemmän: Pariskunta on yhteiskunnan perusyksikkö, joka tuo stabiliteettia, rauhallista muutosta, turvallisin kasvuympäristön lapsille (siitähän esitettiin tilastoja hiljattain). Ja lopulta, biologia kertoo meille yksinkertaisen tosiasian: lapsia syntyy, kun mies ja nainen, isä ja äiti yhdessä tekevät jotakin jännää. Sikiäminen on isän ja äidin välisen rakkauden juhlaa ja sen hedelmä.

Luonnollinen moraalilaki on meidän kaikkien yläpuolellamme, halusimmepa sitä tai emme. Sitä vastaan on turha taistella, vaikka välillä olisikin aikoja, jolloin sen puolustajat ovat hyvinkin hiljaisia. Nyt Nuotta ystävineen on tehnyt poikkeuksen. Hyvä niin.

Minusta on muuten hupaisaa, kuinka todellisuudesta vieraana ja pelottavana Nuotan kampanjaa pidetään. Tosiasia kuitenkin on, että aivan yhtä selvästi homoja kutsuu luopumaan elämäntavastaan myös vanha kristillisyys, jota tyypillisimmillään edustavat sekä katolinen kirkko että ortodoksiset kirkot. Katolisen kirkon katekismus toteaa ykskantaan:

”Homoseksuaaliset ihmiset on kutsuttu siveyteen. Itsensä hillitsemisen hyveen kautta, joka kasvattaa sisäiseen vapauteen, he voivat ja heidän tulee – joskus epäitsekkään ystävyyden tukemina – rukouksen ja sakramenttien armon kautta edetä askel askeleelta ja päättäväisesti kohti kristillistä täydellisyyttä.” (KKK 2359)

Mikä siinä on niin ihmeellistä. Ei kukaan ole ottamassa homojen ihmisoikeuksia pois. Ei kukaan ole vaatimassa homojen päitä vadille tai rikostuomioita seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Ei kukaan ole kieltänyt heidän oikeuttaan ajatella niin kuin ajattelevat ja edistää omia oikeuksiaan. Mutta älkööt ottako pois kristittyjen oikeutta noudattaa ja puolustaa omien pyhien kirjoitustensa ja kirkon perinteisen opin mukaista käsitystä avioliitosta ja seksuaalisuudesta.

Seksi kuuluu avioliittoon, joka on elinikäinen sopimus yhden miehen ja yhden naisen välillä. Muussa tilanteessa jokainen ihminen on kutsuttu pidättyvyyteen. Ei se eheytyminen sen kummempaa ole.

Tuntuu ikävältä, että Suomen nykymeno ja -media on niin kovin yksipuolista.

Written by broholmare

maaliskuu 21, 2011 at 11:59 pm

Suvaitsevaisuudesta

leave a comment »

Suvaitsevaisuudesta – de tolerantia

Suvaitsevaisuus on se positiivinen sana, jota yleensä käytetään perusteena relativismille. ”Toleranssina” se on kuitenkin juureltaan sietämistä, kärsimistä, kestämistä.

Viime viikolla oli televisiossa ”homoilta”. Siellä avioliiton uudelleenmäärittelyn puolustajat ja vastustajat kohtasivat ja keskustelivat myös siitä, pitäisikö (luterilaisen) kirkon siunata tai peräti vihkiä samaa sukupuolta olevat parisuhteet.

Tilaisuus muodostui ennalta arvattavaksi. Suvaitsevaisuuden ja tasavertaisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden nimissä homoliittomyönteisyys oli ainoa sallittu ja perusteltavissa oleva näkökanta. Ne, jotka sen kristillistämistä vastustivat, piispa Repo ja kansanedustaja Päivi Räsänen etunenässä, ovat siksi syyllisiä niihin tuhansiin kirkosta eroamisiin, joita ohjelman jälkeen on rekisteröity. Kulttuuriministeri Wallin haukkuukin siksi Räsäsen vastuulliseksi jäsenkatoon.

Klassisen kristinuskon mukaisella kannalla olevat kirkon ja kristillisiä arvoja edustavan puolueen edustajat ovat siis syyllistyneet ahdasmielisyyteen ja heidän ihmiskäsityksensä on erotteleva. Joko ministeri ei aivan ymmärrä, mitä hän väittää, tai sitten hän käy aikaista vaalikampanjaa.

Joka tapauksessa on niin, että ministeri puuttui kirkon sisäisiin asioihin ohjaamalla kirkon opillista päätöksentekoa tiettyyn suuntaan. Joka tapauksessa hän rajoitti kansanedustajan ja yksittäisen kristityn oikeutta uskonnon- ja mielipiteenvapauteen.

Ei ole ihme, että Raimo Ilaskivi Iltalehden kolumnissaan näki tässä keskustelussa samoja aineksia, joista Suomen sodanjälkeinen historia tunnetaan, vähemmän mairittelevassa mielessä:

En mahda sille mitään, että keskustelu, jossa adrenaliini on noussut, on mielestäni ollut painostusta Päivi Räsästä kohtaan. Tuki suusi tai aiheutat kirkolle ikävyyksiä, erotaan vielä suuremmin joukoin. Ihan palaavat mieleen Suomen historian sodan jälkeiset vuosikymmenet: Jos joku uskalsi esittää ulkopoliittisesti  omia, valtavirrasta tai liturgioista poikkeavia näkemyksiään, hänelle annettiin ei-suvaitun äärioikeistolaisuuden ja Neuvostovihamielisyyden leima. Oli kuin Pietari hiilivalkealla. (Ilaskiven kolumni kokonaisuudessaan täällä.)

Niin. Saako Suomessa olla eri mieltä siitä, pitääkö avioliitto avata myös samaa sukupuolta oleville pareille, tai niinkuin muuan toinen kansanedustaja kysyi, myös moniavioisuudelle tai eri lajien välisille suhteille? Saakko Suomessa ajatella ja esittää julkisesti, että käsitettä avioliitto ei ruvettaisi vuosisatojen ja -tuhansien jälkeen uudelleen määrittelemään?

Entä saako kristillisen uskon tunnustava ihminen, joka ei kuulu mihinkään korkeampaan kirkon päätöksentekoelimeen, Suomessa vielä lausua uskovansa, ettei kristillisen uskon mukaan ole mahdollista vihkiä tai siunata sellaista liittoa, joka Raamatun mukaan on yksiselitteisesti ja suurimpien kristillisten suuntausten mukaisesti itsestäänselvästi synnillinen?

Hädin tuskin, kuten olemme nähneet. Tosiasiassa meitä kaikkia klassisen käsityksen kannalla olevia vaaditaan suvaitsemaan – ja se todellakin on kärsimistä ja kestämistä, ei niinkään iloista tasa-arvoisuuden ylistystä – uuden uutukaiset näkemykset, vaikka oma omatuntomme ei niiden taakse voisikaan kääntyä. Median ja julkisuuden raaka voima puolustaa nyt tätä uutta ihmiskäsitystä, eikä mikään saa asettua sitä vastustamaan. Jos joku erehtyy, hänen päälleen hyökätään nopeasti ja tehokkaasti, vailla armon hiventäkään.

Eikö näiden suvaitsevaisuuden apostolien mieliin tule vaatia suvaitsevaisuutta myös itseltään?

Yksi asia minua silti ennen kaikkea ärsyttää. Se nimittäin, että homoliittovastaisuus yritetään jatkuvasti leimata nimenomaan uskovaisten höpötykseksi, ikään kuin vain kristillisen uskon tunnustajien vanhoillisin joukko olisi tätä modernia tasa-arvokehitystä vastaan. Ikävä kyllä näyttää siltä, että (luterilainen) kirkko itsekin hyväksyy ja tukee tällaista tulkintaa. Se on väärin, sillä homoliiton rinnastaminen tai samaistaminen avioliittoon, joka on yhden miehen ja yhden naisen välillä solmittu elinikäinen yhteisö, on aivan uskonnottomalta, biologis-luonnonoikeudelliselta kannaltakin katsottuna mahdotonta.

Ilaskiven kolumni alkoi vanhalla sitaatilla: ”Olen täysin eri mieltä kanssasi, mutta teen kaikkeni, jotta saisit mielipiteesi vapaasti ilmaista.” Miksi Suomessa yhä eletään niin yhden totuuden ja yhden suosiossa olevan ajattelutavan orjana? Suvaitsevaisuudesta täällä ei ole tietoakaan. Tai on, mutta se on toisilta velvoitettua suvaitsevaisuutta yhtä ainoaa oikeaa ajattelutapaa kohtaan. Se on toisten voitto, toisten kärsimys ja kaikkien yhteinen tappio, koska vapaus on vangittu.

Written by broholmare

lokakuu 18, 2010 at 9:57 am

”Sukupuolineutraali avioliitto”

leave a comment »

MTV3:n nettiuutisissa oli tällainen uutinen:

Sukupuolineutraali avioliitto tekee tuloaan
21.07.2010 20:12

Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon edennee varsin nopeasti Suomessakin.

Enemmistö puoluejohtajista oli Porin puoluejohtajapaneelissa sukupuolineutraalin avioliiton kannalla. Vain kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja perussuomalaisten Timo Soini pitäisivät avioliiton miehen ja naisen välisenä.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi muistutti kuitenkin, että keskusta kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Itse hän suhtautuu myönteisesti mies- ja naisparien vihkimiseen.

Kokoomuksen Jyrki Katainen korosti, ettei kirkon asioihin olla puuttumassa mitenkään. Kataisen mielestä kyse on samojen lainsäädännöllisten oikeuksien ja tasa-arvon turvaamisesta kaikille.

Räsänen piti puolestaan täytenä pötypuheena Kataisen näkemystä, jonka mukaan asialla ei olisi vaikutusta kirkkoon. Hän huomautti, että Ruotsissa sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen johti välittömästi ankaraan painostukseen kirkkoa kohtaan.

Räsänen joutui jälleen myös selittämään, mitä kristillisdemokraatit oikein tarkoittivat puheillaan homoseksuaalien Pride-kulkueen provokatiivisuudesta.

Räsänen korosti, että kulkuetta kohtaan tehty isku oli ehdottoman tuomittava. Hän paheksui kuitenkin sitä, että perinteisen avioliittokäsityksen puolustamisesta leimataan nykyisin suvaitsemattomaksi tai yhteistyökyvyttömäksi.

(MTV3 – STT)

Ei voi kuin ihmetellä, miten tässä näin kävi. Vaikka lähdettäisiinkin liikkeelle siitä oletuksesta (tosiasiasta), että suomalaisessa poliittisessa elämässä ei uskota enää juurikaan mihinkään objektiivisiin moraaliarvoihin (sehän on demokratian perustauti), niin silti puolueiden yksimielisyys on huvittavaa, suorastaan suloista.

Varsinkin konservatiivisemmalta kannalta katsottuna on mahdotonta, siis todellakin mahdotonta, ajatella, että käsitettä avioliitto voitaisiin venyttää ulottumaan myös homoseksuaaliseen suhteeseen. Ihmettelenkin, mikä pakko on saada sellainen parisuhde käsitteen avioliitto alle, joka ei sinne sovi. Jos, niin kuin yleinen tahto tuntuu olevan, halutaan samoja oikeuksia homopareille kuin avioliitossa mies ja nainen saavat, niin kehitettäköön sellainen lainsäädäntö sitten ohi avioliittolainsäädännön. Minä kyllä jättäisin kehittämättä.

Mitä tulee uutisen antiin, niin ilmeisesti tässä maassa voi moraalisin perustein enää äänestää vain kahta puoluetta.

Ja uskonnon ja politiikan rajapyykki on vielä käymättä, Suomessa vähintään yhtä paljon kuin maailmalla. Monet YK:n alaiset järjestöt esimerkiksi edellyttävät taloudellisen tuen saamiseksi tiettyjä lainsäädännöllisiä muutoksia avustettavilta mailta, joista monet taipuvat. Ruotsissa sukupuolineutraali avioliittolaki todella aiheutti paineen Ruotsin kirkolle, ja tämä taipui. Miksi Suomessa kävisi toisin? Kuka sekularisti oikeasti olisi niin ”pyhä”, että ei haluaisi uskontojen seuraavan lainsäädäntöä myös moraalikysymyksissä?

Tietenkin poliitikot voivat pestä kätensä ja hymähdellä, että enhän minä. Kuitenkin mitä suurempi on ero valtion harjoittaman moraalipolitiikan ja uskontojen sisäisen moraaliopetuksen välillä, sitä enemmän edellisellä on tapana rajoittaa ja puuttua jälkimmäiseen. Jos nyt sitten joku uskonnon edustaja tai uskonnollisten arvojen mukaan politiikkaa tekevä esittää oman mielipiteensä, sitä pidetään ahdasmielisenä ja loukkaavana ja suorastaan provokaationa.

Olen juuri tätä vastakkainasettelua usein pohtinut. Miksi se, mikä on (aina) ollut, joutuu yhtäkkiä puolustuskannalle, kun jotakin uutta halutaan tuoda sen tilalle? Miksi todistustaakka onkin olemassaolevan puolella (vielä) olemassa olematonta vastaan?

Käsitteellä avioliitto on varmaankin monia selityksiä, mutta minusta siihen liittyy aina jotakin muuttumatonta. Siihen kuuluu nimittäin vääjämättä ajatus siitä, että sen varaan rakentuu yhteiskunnassa luonnollinen perhe. Luonnollinen perhe taas koostuu olennaisesti miehestä ja naisesta ja heidän keskenään saamistaan lapsista.

Avioliitto ei siis ole avioliitto, ellei sen katsota liittävän pysyvästi (”liitto”) yhteen kaksi sellaista ihmistä, jotka voivat saada keskenään lapsia. Sanoisinpa melkein ”voivat ja haluavat”, jotta tulisi selväksi, ettei avioliitto varsinaisesti edes ole mikään avioliitto, mikäli lapsia ei edes haluta tehdä, mikäli mies ja nainen elävät keskenään vain toisiaan varten ja toisistaan hedonistisesti nauttien.

Sanapari sukupuolineutraali ja avioliitto on siis itseasiassa täysin järjenvastainen yhdistelmä. Avioliittoon kuuluu olennaisesti sellainen (vähintäänkin biologinen) toisiaan täydentävyys, josta voi syntyä luonnollisesti uutta elämää, ja se taas on sukupuolineutraalissa tapauksessa täysin mahdotonta, paitsi ehkä joidenkin sammakoiden ja selkärangattomien tasolla.  Näitä kahta asiaa ei pitäisi yhdistää.

Written by broholmare

heinäkuu 22, 2010 at 7:53 am