Conservamus

konservatiivinen blogi

Uuden poliittisen kulttuurin puolesta

leave a comment »

Epäilen, että monet ystävistäni ovat huolissaan poliittisesta vakaudestani. Uskoisin kuitenkin, että heidän pelkonsa on turha.

Tunnustan kuitenkin, että olen aikalailla radikaali suhteessa siihen, miten politiikkaa Suomessa on tehty viimeisten vuosikymmenien ajan. Kaikki hymistelevät systeemin avoimuutta ja demokratian toteutumisen loistavuutta eikä mitään ryppyjä näy. Vai näkyykö?

Olemmeko kaikki todella niin yksimielisiä? Eikö vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä olekaan sellaista eroa, että hallitusyhteistyö olisi mahdotonta? Eikö vihreiden ja kristillisten moraalikannoissa olekaan sellaista eroa, ettei niiden tuominen samaan pöytään ole juurikaan mahdollista? Eikö kokoomuksen ja demareiden sijoittavastuukannat sittenkin ole niin kaukana toisistaan, ettei niitä voi yhdistää?

Ilmeisesti ei. – Ja juuri tämä on se syy, miksi olen nykyjärjestää kohtaan kriittinen.

Suomessakin on oltava vaihtoehto nykymenolle. Suomessakin on oltava poliittista rohkeutta sanoa ”ei” ja kääntyä risteyksessä johonkin uuteen suuntaan. Ei sen tarvitse olla vasemmalla eikä oikealla, eikä keskustassakaan. Ehkä se on vain eteenpäin, mutta eri korkeudella.

Kokoomus on keskustan ja nyt demarien avulla vienyt Suomen eurooppalaisen talouden ytimeen ja on nyt henkilökohtaisten suhteittensa kautta kiinni tuossa ytimessä täysin riippumatta siitä, onko siinä pysyminen Suomen kannalta hyvä tai huono asia.

Kuntarakenne, sosiaaliturva, koulutus ja koko moraalisektori kaipaisivat kipeästi jotakin kehittämistä. Mutta onko kaiken tapahduttava olemassaolevien toimintatapojen mukaisesti? Eikö ongelmia voisi lähestyä joltakin sellaiselta kantilta, jota aiemmin ei ole katsottu?

Välillä tuntuu siltä, että on tärkeämpää olla mukana tekemässä päätöksiä kuin saada aikaan hyviä päätöksiä.

Millä saataisiin aikaan sellainen poliittinen kulttuuri, joka voisi tehdä sellaisiakin päätöksiä, jotka olisivat kyllä hyödyllisiä ja oikeita, mutta eivät suosittuja lyhytjänteisen itsekkään hyötyajattelun näkökulmasta? Miten voitaisiin edistää ja tukea tällaisten poliitikkojen esiinmarssia ja tarjota heille poliittinen tulevaisuus myös vaalien jälkeen? Miksei tätä rohkeutta ole?

– Ystävän ystävä, vanha herrasmies sanoi kerran ranskalaisia loistoasuntoja esittävää lehteä selattuaan, ettei Suomessa ikinä nähdä niin hienoa arkkitehtuuria, ellei tuloeroja saada kasvamaan. Olisiko siitä ratkaisuksi myös tähän ongelmaan? Jos tuloerot nousisivat, olisi meillä enemmän sellaisia rikkaita, jotka voisivat osallistua politiikkaan taloudellisesti riittävän riippumattomina, siis ilman, että he pelkäisivät vaalitappiota taloudellisten seikkojen takia. Tällöin he voisivat halutessaan toimia vastuullisesti ja tehdä epäsuosittuja mutta tärkeitä päätöksiä välittämättä poliittisesta tulevaisuudestaan.

En oikein usko. Enemmän näkisin, että kysymys on alhaisesta sivistyksestä. Koulutusta alkaa olla jo, mutta sivistys vielä puuttuu, ja kun sivistystä ei ole, ei voi olla altruistisia päätöksiäkään, jotka katsoisivat omaa napaa pitemmälle.

Mutta, miten?

Mainokset

Written by broholmare

Touko 20, 2011 klo 10:39 am

Kategoria(t): politiikka, yleistä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: