Conservamus

konservatiivinen blogi

Uskonto ja rahankeruu

leave a comment »

Suomessa on viime aikoina käyty rankkaa keskustelua – pääsääntöisesti luterilaisen kirkon piirissä – kirkon uudistuneesta moraalilinjasta sekä tähän muutokseen nuivasti suhtautuvien liikkeiden oikeudesta olla eri mieltä. Keskustelussa on noussut esille näiden liikkeiden taloudellinen tukeminen kirkon sisällä.

Uskonto ja rahankeruu ovat asioita, jotka eivät periaatteessa sovi kovin hyvin yhteen. Kuitenkin on selvää, että uskontokunnat, niin kuin mitkä tahansa muutkin yhteisöt, tarvitsevat rahaa toimintaansa varten. Kristillisessä perinteessä on puhuttu kymmenyksistä. Suomessa erityisasemassa olevat Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko saavat kerätä kirkollisveroa; tämä oikeus puuttuu kaikilta muilta uskontokunnilta.

Kirkollisvero-oikeus on hyvä asia. Se on merkki siitä, että valtio tunnustaa kirkkojen tekevän yhteiskunnallisesti arvostettavaa työtä – ehkäpä jäsentensä sosiaalisen tukemisen ja elämän mielekkyyden vahvistamisen kautta. Suomessa kirkollisverotus ei kuitenkaan toteudu tasa-arvoisesti. Siksi pitäisi harkita, minkälaisia konkreettisia vaikutuksia olisi sillä, että kaikkia rekisteröityjä uskontokuntia voitaisiin kohdella tasavertaisesti.

Mikäli kirkollisvero-oikeus poistettaisiin kokonaan, kirkot joutuisivat rahoittamaan toimintansa vapaaehtoisen varainkeruun avulla. Tämä olisi tuhoisaa sille toiminnan laajuudelle, jota nykyiset verokirkot harjoittavat. Haluaisiko valtio todella viedä kehityksen tähän suuntaan? Entä olisiko sellainen uhka todellinen, että valtio edellyttäisi uskontokuntia jakamaan tietyt arvot edellytyksenä verotusoikeuden saamiseksi?

Eikö uskonnon- ja mielipiteenvapauden pitäisi olla oikeus, joka on olemassa riippumatta siitä, kutsuuko joku uskontokunta jotakin laissa sallittua asiaa synniksi tai ei?

Miksei kirkollisvero-oikeutta voisi ulottaa kaikkiin uskontokuntiin? Ensinnäkin on huomattava, että kyseessä ei ole valtiolle kohdistuva taloudellinen rasite, koska kirkot itse maksavat ne kulut, joita veroprosessista aiheutuu. Taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä tällainen ratkaisu myös vihdoin asettaisi uskonnot tasa-arvoiseen asemaan. Se myös mahdollistaisi sen, että uskonnot pystyisivät pääsääntöisesti itsenäisesti huolehtimaan monista historiallisista rakennuksistaan sekä vahvistamaan uskonnonopettajiensa asianmukaista koulutusta.

Lisäksi on nähtävissä, että uudenlaiset rahoitusmahdollisuudet voisivat vähentää luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavien erimielisten ryhmien tarvetta pysyä luterilaisen kirkon sisällä. Ne todennäköisesti voisivat paremmin omina rekisteröityinä uskontokuntinaan. Tällöin eri ryhmät saisivat kehittyä vapaammin ja tilanne rauhoittuisi kunkin kirkon sisällä.

Mainokset

Written by broholmare

huhtikuu 7, 2011 klo 8:56 am

Kategoria(t): politiikka, uskonnonvapaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: