Conservamus

konservatiivinen blogi

Lännestä itään

leave a comment »

Kansannousut sosiaalisen median kautta levinneiden kutsujen avulla ovat vyöryneet lännestä itään ja vähän takaisinpäinkin – Pohjois-Afrikassa. Ja nyt Libyassa on sisällissota.

Suoraan sanottuna oli jo aikakin. En kuitenkaan ole erityisen iloinen. Epäilen, että demokratia voi monissa sellaisissa maissa, joissa vastaava yhteiskunnallinen ymmärrys ei muuten ole vielä kehittynyt, johtaa yksinvallasta harvainvaltaan. Ainakin on vaikea kuvitella, että vanhat johtajat syrjäyttämällä kansannousijat saisivat aikaiseksi jonkinlaisen maanpäällisen paratiisin. Se vaatii paljon muutakin.

Meidän aikaamme leimaa noilla seuduilla islamistinen fundamentalismi. Se ei välttämättä ole vielä läpäissyt valtakerroksia, mutta monen tyytymättömän ja kouluttamattoman mielessä se voi hyvinkin herättää kiinnostusta. Demokratisoitumisessa islamististen liikkeiden poliittinen valta uhkaa kasvaa. Kyllähän Egyptissäkin niin sanotun opposition ainoa hyvin organisoitunut osa oli juuri muslimiveljeskunta.

Tällaisella kehityksellä voi olla vakavia seurauksia. Uudessa tilanteessa yhteiskunnan stabiliteetti horjuu ja pienemmät ryhmät voivat intoutua käyttäytymään vallattomasti, myös väkivaltaisesti esimerkiksi uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan. Tarkoitan tällä tietysti sitä, että kristityt minoriteetit voivat hyvinkin joutua tulilinjalle. (Jo Irakin sota osoitti, että yhteiskunnallinen murros nostaa esiin pienten ryhmien aggressiivisuuden. Siitä seurauksena suurin osa Irakin kristityistä on joutunut pakenemaan kotimaastaan.)

Kaiken tämän sanottuani uskon sittenkin, että tapahtuva muutos on tarpeen. Se on tarpeen siksi, että ihmiset ovat tulossa yhä yleisimmin tietoisiksi omista oikeuksistaan ja edellyttävät yhteiskunnan edistävän tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja todellista vapautta kaikille kansalaisille.

En haluaisi kuulostaa 70-luvun neuvostopoliitikolta, mutta tosiasia on, että noissa maissa tarvitaan ennen kaikkea nyt rauhaa, joka voidaan saavuttaa vain antamalla anteeksi ja olemalla yhteistyökykyinen myös sellaisten ryhmien kanssa, joita kohtaan antipatia voi perinteisesti olla suurtakin. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaikesta on voitava olla valmis keskustelemaan, kunkin ryhmän erikoislaatuisuutta kunnioittaen.

 

Mainokset

Written by broholmare

maaliskuu 4, 2011 klo 1:43 pm

Kategoria(t): kulttuuri, politiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: