Conservamus

konservatiivinen blogi

”Sukupuolineutraali avioliitto”

leave a comment »

MTV3:n nettiuutisissa oli tällainen uutinen:

Sukupuolineutraali avioliitto tekee tuloaan
21.07.2010 20:12

Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon edennee varsin nopeasti Suomessakin.

Enemmistö puoluejohtajista oli Porin puoluejohtajapaneelissa sukupuolineutraalin avioliiton kannalla. Vain kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja perussuomalaisten Timo Soini pitäisivät avioliiton miehen ja naisen välisenä.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi muistutti kuitenkin, että keskusta kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Itse hän suhtautuu myönteisesti mies- ja naisparien vihkimiseen.

Kokoomuksen Jyrki Katainen korosti, ettei kirkon asioihin olla puuttumassa mitenkään. Kataisen mielestä kyse on samojen lainsäädännöllisten oikeuksien ja tasa-arvon turvaamisesta kaikille.

Räsänen piti puolestaan täytenä pötypuheena Kataisen näkemystä, jonka mukaan asialla ei olisi vaikutusta kirkkoon. Hän huomautti, että Ruotsissa sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen johti välittömästi ankaraan painostukseen kirkkoa kohtaan.

Räsänen joutui jälleen myös selittämään, mitä kristillisdemokraatit oikein tarkoittivat puheillaan homoseksuaalien Pride-kulkueen provokatiivisuudesta.

Räsänen korosti, että kulkuetta kohtaan tehty isku oli ehdottoman tuomittava. Hän paheksui kuitenkin sitä, että perinteisen avioliittokäsityksen puolustamisesta leimataan nykyisin suvaitsemattomaksi tai yhteistyökyvyttömäksi.

(MTV3 – STT)

Ei voi kuin ihmetellä, miten tässä näin kävi. Vaikka lähdettäisiinkin liikkeelle siitä oletuksesta (tosiasiasta), että suomalaisessa poliittisessa elämässä ei uskota enää juurikaan mihinkään objektiivisiin moraaliarvoihin (sehän on demokratian perustauti), niin silti puolueiden yksimielisyys on huvittavaa, suorastaan suloista.

Varsinkin konservatiivisemmalta kannalta katsottuna on mahdotonta, siis todellakin mahdotonta, ajatella, että käsitettä avioliitto voitaisiin venyttää ulottumaan myös homoseksuaaliseen suhteeseen. Ihmettelenkin, mikä pakko on saada sellainen parisuhde käsitteen avioliitto alle, joka ei sinne sovi. Jos, niin kuin yleinen tahto tuntuu olevan, halutaan samoja oikeuksia homopareille kuin avioliitossa mies ja nainen saavat, niin kehitettäköön sellainen lainsäädäntö sitten ohi avioliittolainsäädännön. Minä kyllä jättäisin kehittämättä.

Mitä tulee uutisen antiin, niin ilmeisesti tässä maassa voi moraalisin perustein enää äänestää vain kahta puoluetta.

Ja uskonnon ja politiikan rajapyykki on vielä käymättä, Suomessa vähintään yhtä paljon kuin maailmalla. Monet YK:n alaiset järjestöt esimerkiksi edellyttävät taloudellisen tuen saamiseksi tiettyjä lainsäädännöllisiä muutoksia avustettavilta mailta, joista monet taipuvat. Ruotsissa sukupuolineutraali avioliittolaki todella aiheutti paineen Ruotsin kirkolle, ja tämä taipui. Miksi Suomessa kävisi toisin? Kuka sekularisti oikeasti olisi niin ”pyhä”, että ei haluaisi uskontojen seuraavan lainsäädäntöä myös moraalikysymyksissä?

Tietenkin poliitikot voivat pestä kätensä ja hymähdellä, että enhän minä. Kuitenkin mitä suurempi on ero valtion harjoittaman moraalipolitiikan ja uskontojen sisäisen moraaliopetuksen välillä, sitä enemmän edellisellä on tapana rajoittaa ja puuttua jälkimmäiseen. Jos nyt sitten joku uskonnon edustaja tai uskonnollisten arvojen mukaan politiikkaa tekevä esittää oman mielipiteensä, sitä pidetään ahdasmielisenä ja loukkaavana ja suorastaan provokaationa.

Olen juuri tätä vastakkainasettelua usein pohtinut. Miksi se, mikä on (aina) ollut, joutuu yhtäkkiä puolustuskannalle, kun jotakin uutta halutaan tuoda sen tilalle? Miksi todistustaakka onkin olemassaolevan puolella (vielä) olemassa olematonta vastaan?

Käsitteellä avioliitto on varmaankin monia selityksiä, mutta minusta siihen liittyy aina jotakin muuttumatonta. Siihen kuuluu nimittäin vääjämättä ajatus siitä, että sen varaan rakentuu yhteiskunnassa luonnollinen perhe. Luonnollinen perhe taas koostuu olennaisesti miehestä ja naisesta ja heidän keskenään saamistaan lapsista.

Avioliitto ei siis ole avioliitto, ellei sen katsota liittävän pysyvästi (”liitto”) yhteen kaksi sellaista ihmistä, jotka voivat saada keskenään lapsia. Sanoisinpa melkein ”voivat ja haluavat”, jotta tulisi selväksi, ettei avioliitto varsinaisesti edes ole mikään avioliitto, mikäli lapsia ei edes haluta tehdä, mikäli mies ja nainen elävät keskenään vain toisiaan varten ja toisistaan hedonistisesti nauttien.

Sanapari sukupuolineutraali ja avioliitto on siis itseasiassa täysin järjenvastainen yhdistelmä. Avioliittoon kuuluu olennaisesti sellainen (vähintäänkin biologinen) toisiaan täydentävyys, josta voi syntyä luonnollisesti uutta elämää, ja se taas on sukupuolineutraalissa tapauksessa täysin mahdotonta, paitsi ehkä joidenkin sammakoiden ja selkärangattomien tasolla.  Näitä kahta asiaa ei pitäisi yhdistää.

Mainokset

Written by broholmare

heinäkuu 22, 2010 klo 7:53 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: