Conservamus

konservatiivinen blogi

Vapauden lahja on lunastettava

leave a comment »

Haluaisin joskus mahdollisuuden tutustua tarkemmin suurten ajattelijoiden ajatuksiin vapaudesta, mutta joudun nyt tyytymään siihen, mitä itse ajattelen.

Kuten sanottu, jokainen ihminen on luotu elämään, eikä meidän kanssaihmisten ole millään tavalla oikeutettua päättää toistemme elämästä tai kuolemasta. Kun joku sitten elää, on hänen ihmisarvonsa mukaista, että hän on vapaa. Mitä tämä tarkoittaa?

Onko ihminen vapaa aina jostakin, vai onko itse asiassa oikeammin kysymys siitä, että hän on vapaa johonkin? Mielellämme ajattelemme käytännössä, että vapaus on vapautta jostakin. Kuinka usein kuulemmekaan kommentteja: “Ei mun tartte” tai “Ei sun oo pakko”. Ahaa. Vapaus lienee siis sitä, että kukin voi itse päättää, mitä hän tekee, mihin hän osallistuu, mistä hän kieltäytyy jne. Vapaus on siis omien mielihalujen mukaan elämistä, ilman, että kukaan ulkopuolinen voi pakottaa minua mihinkään. Näinköhän?

Ajatelkaamme hetki, mitä siitä seuraisi. Esimerkki 1: Minä en halua maksaa veroja; siispä minä en maksa veroja. Koska en maksa veroja, yhteiskunta ei saa tuloja, ja koska yhteiskunta ei saa tuloja, se ei voi suorittaa tehtäviään. Esimerkki 2: Ei mikään sääntö voi estää minua käymästä vieraissa, olenhan vapaa. Siis käyn vieraissa. Kumppaninikin on vapaa, hänkin voi käydä vieraissa. Siispä minua ei kukaan voi pakottaa sitoutumaan omaan puolisooni saatikka satunnaiseen kumppaniini, enkä voi vaatia sitoutumista toisinkaan päin. Näin siis kaikki voivat itse asiassa luoda lyhyt- tai pitkäaikaisia suhteita kenen tahansa kanssa koska tahansa — eikä se ole kenellekään mikään ongelma. Entä mikä merkitys enää on perheellä, kuka todella kantaa vastuun lapsista? Ketä kiinnostaa se, mikä merkitys tällä kaikella on petettyjen ja pettyneiden kanssaihmisten elämään?

Ei. En voi uskoa, että vapaus arvona ja ihanteena olisi luonteeltaan tuollainen. Sen täytyy olla jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Sen täytyy olla vapautta jotakin kohti. Ehkä se ennemminkin on vapautta saada tehdä hyvää ja toimia oikein, myös ja ennen kaikkea moraalisessa mielessä. Ehkä se tarkoittaa oikeutta elää omien arvojen mukaista elämää ilman, että yhteiskunta pyrkii tätä vapauttasi rajoittamaan, kunhan se ei haittaa kenenkään muunkaan elämänmahdollisuuksia. Ehkäpä tämä vapaus todella on ennen kaikkea jotakin sellaista, että ihminen, yksi yksittäinen ihminen on se vapaa subjekti, jonka vapaus perustuu siihen, että hän käyttää sitä altruistisesti lähimmäistensä ja koko yhteiskunnan parhaaksi. Siksi vapaus on hänen perusoikeutensa.

On eri asia puhua vapaudesta jostakin, sillä se on aina itsekästä. Vapaus johonkin on se, mikä ihmiselle kuuluu. Vapautemme voi tietysti kääntyä kumpaan tahansa suuntaan. Siksi vasta silloin, kun käytämme sitä, tiedämme ja osoitamme maailmalle, miten me vapautemme ymmärrämme. Vapauden lahja on lunastettava — käytännön teoilla.

(Julkaisin tämän alun perin Kulman takaa -blogissani, josta olen sittemmin luopunut.)

Mainokset

Written by broholmare

marraskuu 14, 2008 klo 9:59 pm

Kategoria(t): kulttuuri, politiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: