Conservamus

konservatiivinen blogi

Elämän puolustaminen – naiiviako?

leave a comment »

Niin, jätin eilen ajatukseni puolitiehen, kun yritin vastata kysymykseen, millä voidaan perustella kantaa, joka kyllä vastustaa aborttia, mutta muuten näyttäisi olevan ristiriidassa elämää puolustavan asenteen kanssa. Halusin etsiskellä joitakin periaatteita, ja niitähän tässä nyt sitten etsiskelen.

Ensinnäkin toistan sen, mitä jo sanoin: oikeus elämään on oikeuksista ensimmäinen ja perustavin, ilman sitä on turha keskustella muista oikeuksista. Uskonnolliset ihmiset näkevät tämän oikeuden perustuvan siihen, että Jumala on luonut ihmisen (Raamatun mukaan) omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Koska ihminen on Jumalan luoma, elämä on pyhä ja siten koskematon. Jumala on elämän Herra, eikä kukaan ihminen saa sen syntyyn ja päättymiseen vaikuttaa. Sellainen teko on raskas synti Jumalan tahtoa ja hyvyyttä vastaan.

Mutta ei elämän puolustaminen ole varsinaisesti uskonasia. Elämän puolustaminen on luonnollista; normaali ihminen ei halua kuolla, vaan pysyä terveenä ja elää. Tämä halu, tämä toive on täysin luonnollista, se kuuluu ihmisen luontoon. Ja tässä asiassa meidän on voitava myös katsoa itsestämme ulospäin ja todeta tervejärkisesti, että sama elämän jatkumisen halu on yleisinhimillinen ominaisuus, jota meidän ei pidä pelkästään edes kunnioittaa vaan myös käytännössä edistää.

Se, mikä on ihmisen luontainen ominaisuus, kuuluu kaikille ihmisille, myös syntymättömille ja heikoille, sairaille ja kuoleville. Ja jokainen yksittäinen ihminen on tässä asiassa samalla viivalla. Ei siitä voi olla poikkeuksia.

Mutta monet sanovat, että ei vain abortin vastustaminen, tai aktiivisen eutanasian vastustaminen, ole elämän puolustamista. Silloin keskusteluun nousevat esiin monenlaiset teemat sodasta ja rauhasta, perheiden tukemisesta, avioliiton määrittelystä, sosiaalipalveluista, talouspolitiikan suunnasta jne. Tämä näkemys on varteenotettava, mutta onko mikään niistä erikseen tai ovatko ne edes kaikki yhdessä rinnastettavissa abortin merkitykseen?

Suurimmalle osalle ihmisistä, onneksi, abortti on vielä kaukainen asia, olkoonkin, että abortin tehneitä tai aborttioikeuksien vakaumuksellisia puolustajia saattaa olla yllättävän lähelläkin. Abortissa kuitenkin kyse on aina yksinkertaisesti siitä, pitääkö ihmisen oikeutta elämään ehdottomana vai valinnaisena. Toisaalta monet muut yllä mainittujen kaltaiset elämän kysymykset ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia paljon paljon moniulotteisemmista ja kompleksisimmista valinnoista.

Perheellisenä tietysti toivoisin, että lapsiperheiden taloudellinen asema parantuisi: vanhempien verotusta pitäisi pienentää, lapsilisiä moninkertaistaa sekä lopettaa päivähoitomaksujen kerääminen keskimääräistä heikommin ansaitsevilta perheiltä. En kuitenkaan halua vaatia tätä kaikkea, koska raha, joka siihen otettaisiin, otettaisiin pois joltakin toiselta. Näitä asioita pitää kehittää tasapainoisesti.

Olen myös hieman epäilevä sen suhteen, että voisimme sanoa, että kokonaisuutta katsoen vain joku tietty lähestymistapa olisi oikea. Siksi juuri me voimme luottaa siihen, että demokratiassa vaihtoehdotkaan eivät aina merkitse katastrofia. Jos ajattelemme klassisen kaavan mukaan, niin porvarit haluavat kannustaa työllisyyttä pitämällä verotusta alhaalla, koska siten ehkä ostovoima lisääntyisi ja samalla välillisten verojen kertymä kasvaisi (eli verot kulutuksen mukaan). Vasemmisto taas suosii suorien verojen keräämistä ilmeisesti enemmän, jolloin tietysti kotitalouksien mahdollisuus valintoihin supistuu. Tosiasiassa kuitenkin kaikki haluavat oman visionsa mukaan pitää huolta myös yhteiskunnan vähäosaisista. Jos eivät, silloin he eivät toimi inhimillisesti katsottuna hyväksyttävällä tavalla. Lyhyt äänien kalastelu, eli liika etuisuuksien lupaaminen on sekä epärealistista että epärehellistä.

Summa summarum: Yhteiskunnan yhteistä hyvää voi pyrkiä toteuttamaan monella eri tavalla. Eri maissa ja kulttuureissa on erilaisia tapoja ja perinteitä kantaa vastuuta lähimmäisten hyvinvoinnista ja koko yhteiskunnan kehittymisestä. Avainajatus on, että hyvinvoinnin vahvistamiseen on monia eri teitä. Yksi vie päämäärää kohti yhdellä, toinen toisella tavalla. Joku voi olla “nopemman autuuden” tie, mutta ehkäpä sillä on jossakin muualla negatiivisia vaikutuksia. Olennaista on toisaalta hyväksyä itsestään huolen pitäminen, mutta kuitenkin niin, ettei se ole pois toisilta. Kyllä ihmisten yhteisöllisyyteen kuuluu aina ropaus altruismia. Oma etu ei ole kaikkien etu, vaan se on aina joltakin pois. Itsekkyys ei ole hyvä ominaisuus.

Pohjimmiltaan kuitenkin mikä tahansa yksittäinen yhteiskunnallinen valinta on aina vain suhteellinen. Se näyttää tietysti aina joko hyvältä (lisää rahaa lapsiperheille) tai pahalta (lisää maksuja lapsiperheille), mutta sen merkitystä on arvioitava aina suhteessa muihin seikkoihin. Siksi sen arvo moraalisessa päätöksenteossa on ihan eri merkitysluokan asia kuin kysymys abortista, jossa päätetään kerta kaikkiaan toisen ihmisen oikeudesta elää tai kuolla.

Vaikka monet poliittiset päätökset ovat tärkeitä ihmisen elämän ja hyvinvoinnin kannalta, niitä ei voi pitää yhtä ehdottomina kuin päätöksiä elämästä ja kuolemasta sinänsä. Nämä kaksi ovat eri tasojen asioita, ja kysymys abortista on näistä tasoista tärkeämpi.

Elämän puolustaminen — onko se naiivia? Ehkä, mutta silti se on välttämätöntä ihmisarvoisen kulttuurin ja maailman rakentamiseksi. Jokainen elämä on ainutkertainen ja arvokas.

(Julkaisin tämän alun perin Kulman takaa -blogissani, josta olen sittemmin luopunut.)

Mainokset

Written by broholmare

marraskuu 10, 2008 klo 9:56 pm

Kategoria(t): kulttuuri, politiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: