Conservamus

konservatiivinen blogi

Life – Liberty – Pursuit of Happiness, osa 1

leave a comment »

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen kolme esille nostamaa oikeutta ovat elämä, vapaus ja onnellisuuden etsintä. Tänään käsittelemme ensimmäistä.

Elämä. Ihmisen oikeuksista ajallisesti ensimmäinen ja tärkein. Muut oikeudet ovat pääosin kaikki alisteisia tälle oikeudelle, sillä mitä tekisin oikeudella vapauteen tai onnellisuuden etsintään, sanan- tai uskonnonvapauteen, jos en ensin olisi olemassa, eläisi.

Tässä tullaan ongelmaan, joka nousi esille viimeksi Amerikan presidentinvaalien yhteydessä: Mikä on monien ihmiselämän laatua parantavien politiikkojen arvo silloin, jos ensin ei pidetä kiinni jokaisen ihmisen oikeudesta elää? Suomeksi sanottuna, jos joku vastustaa aborttia tai haluaa ainakin kaventaa aborttioikeuksia, mutta kannattaa muuten vaikkapa agressiivista hyökkäyspolitiikkaa, onko hän kelvollinen pro-life-ihminen? Ja onko hän jotenkin ilman muuta parempi valinta kuin sellainen poliitikko, joka haluaa laajentaa aborttioikeutta, mutta ei ehkä olisi alkuunkaan agressiivinen ulkopolitiikassa?

Kysymys on haastava. Näyttää siltä, että monet ystäväni, sellaisetkin, jotka vastustavat aborttia, ovat taipuvaisia tukemaan poliitikkoa, joka muissa asioissa olisi ehkä linjaltaan parempi. Itse olen paljon varautuneempi. Kuten jo sanoin, oikeus elämään on perustavanlaatuinen oikeus, se on itse asiassa kaikkien muiden oikeuksien edellytys. Siksi näenkin, ettei voi olla järkevää eikä hyvää politiikkaa, ilman että perusta on kunnossa. Eli vaikka politiikan tavoitteet olisivatkin monilta osin kannatettavat, eivät ne silti ole vakuuttavia, ellei niiden perusta ole puolustettavissa.

Mitä sellainen poliitikko oikein ajattelee, joka haluaa tukea lapsiperheitä, tehdä koulutuksesta paremmin saavutettavan (taloudellisesta asemasta riippumattoman) tms., mutta ei samalla tee voitavaansa, että jokainen ihmislapsi saisi syntyä tähän maailmaan? Hänen poliittinen periaatteellisuutensa on ristiriitainen, eikä hän siten ole uskottava. Asioista tärkeimmässä, ihmisen arvokkuuden absoluuttisessa kunnioittamisessa, hän ei ole taipumaton. Ja jos se on luovutettavissa, voimme olla varmoja, että kaikki muukin on.

Entä toisinpäin? Mitä ajattelee poliitikko, joka vastustaa aborttia, mutta lähettää samalla sotilaita toiselle puolelle maapalloa, varsin hatarin perustein. Tai poliitikko, joka ei hyväksy aborttioikeuden laajentamista, muttei myöskään halua tukea vaikkapa lapsiperheiden aseman vahvistamista, köyhien oikeutta perusterveydenhoitoon tms. Hyvä kysymys, ja siihen vastaaminen vaatii joidenkin periaatteiden ymmärtämistä.

Palaan asiaan illalla, kun on enemmän aikaa.

(Julkaisin tämän alun perin Kulman takaa -blogissani, josta olen sittemmin luopunut.)

Mainokset

Written by broholmare

marraskuu 9, 2008 klo 9:54 pm

Kategoria(t): politiikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: