Burkan takaa
Ranskan parlamentti päätti maan maallisuusperiaatteen juhlapäivänä kieltää kasvot peittävät burkat. Eläköön tai no.
Onhan niin, että se, että naista estetään näyttämästä naamaansa vieraille, on naisen alistamista. Onhan niin, ettei burkan käyttö ainakaan ole sopusoinnussa kristillisessä maailmassa. Onhan niin, ettei toisuskoisuutta voi suvaita.
Ja onhan niin, että burkan käyttö on vain merkki fundamentaalisesta poliittisesta islamista, jonka tavoitteet ovat epädemokraattiset ja väkivaltaiset ja siten yhteensovittamattomat länsimaisessa yhteiskunnassa.
Onko?
Sekularismin mallimaa Ranska kieltää uskonnollis-kulttuurisilla arvoilla perustellut burkat. On pelkästään koherenttia olettaa, että sama logiikka pätee myös muiden uskontojen ja kulttuurihistoriallisten traditioiden kohdalla, esim. nunnien hunnut. Entä mitä seuraavaksi?
Valtio näkee tiettyjen uskonnollispohjaisten tapojen olevan ristiriidassa omien tavoitteidensa kanssa ja kieltää ne siksi. Kokeeko se ne uhkaksi? Onko sen oma linja niin absoluuttinen, ettei toisinajattelua suvaita, vaikka sitä ei vaadittaisikaan otettavaksi käyttöön kaikkialla yhteiskunnassa? Vaarallinen tie, jolle ei ole mitään rajoja, jos sille tielle päästään. (Ja on jo päästy — toivon kuitenkin, että rajoja saadaan asetettua.)
Vastavuoroisesti: Mitä pitäisi ajatella siitä, etteivät opaskoirat enää kelpaa brittimatkustajien seuraan, kun tiukkapipoinen muslimikuski ei koiria kyytiin ota? Kuitenkin brittihallitus on päättänyt olla puuttumatta burkan käyttöön.
Kannattaa tutustua polemiikkiin:
Conservamus 
Jätä kommentti